Julla Laurilan puhe Lapua Pridessa 9.7.

Onpas ollut viikko. Hurja viikko, johon ei mitenkään osattu valmistautua, vaikka tätä tapahtumaa on hiljalleen rakennettu melkein vuoden ajan. Alun perin aateltiin, että väkimäärä ois jotain, hmm, ehkä viiskyt, mut täähän on paljon parempi saldo! Kiitos, kiitos, kiitos mun koko sydämen pohjasta että ootte täällä.

Ollaan ilahduttavan paljon saatu yhteistyökumppaneita, kiitos heille, mutta kyllä tämä isoin puristus on tehty omalla porukalla, yhteisön voimin. Meillä on nuori yhdistys joka täyttää ensi keskiviikkona vuoden! Tää koko yhdistyshän perustettiin itse asiassa vasta sen jälkeen, kun päätettiin järjestää Lapua Pride. Meidän paikallisessa Facebook-ryhmässä kuntavaalien alla niin kovasti pridea vastustettiin, että pienellä porukalla päätettiin, että onhan tämä pride sitten pakko järjestää. Siitä hommat sit eskaloitui ja nyt meillä on koko Etelä-Pohjanmaan kokoava sateenkaariyhdistys, jolla on aivan hurjasti duunia tehtävänä.

Oltiin näistä alkuviikon episodeista mitä mieltä tahansa, niin kiistämätön fakta on kuitenkin se, että Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Lapua ei suinkaan ole valmiita.

Mä olen väsynyt siihen, että meidän yhteisö joutuu vuodesta toiseen vaatimaan ihmisoikeuksia kansalaisaloittein, koska muuten asiat ei etene.

Mä olen väsynyt siihen, että meidän huolia ja pelkoja viharikosten kohteeksi joutumisesta ei oteta tosissaan kun vasta sitten, kun jotain tapahtuu – eikä aina senkään jälkeen.

Mä olen väsynyt siihen, että tämänkin tapahtuman aikana some on täynnä kommentteja siitä, miten meidän yhteisö haastaa valtaväestölle riitaa ihan vain olemalla olemassa. Oli kyseessä sitten Yle, Hesari, Ilkka-Pohjalainen tai mikä tahansa media, on artikkelien kommentit täynnä vihapuhetta, slurreja, vähättelyä ja uhkailua.

On vihaviestejä siitä, miten me kehdataan ja ollaan niin julkeita, että tullaan tänne ja aiheutetaan pahaa mieltä vaatimalla ihmisoikeuksia ja lupaa elää ja rakastaa rauhassa.

Ei me olla tultu haastamaan riitaa, me ollaan synnytty täällä, kasvettu täällä, ja jouduttu lähtemään täältä, koska lakeuksilla ei edelleenkään ole vähemmistöön kuuluvana aina turvallista elää. On tänne joku sateenkaareva joskus muuttanutkin, mutta onhan se yleinen mielikuva Etelä-Pohjanmaasta sellainen, ettei mun nuoret, koulutetut, fiksut kaverit, jotka sattuu olemaan sateenkaarevia, tänne ensisijaisesti halua. Tällä viikolla tätä mielikuvaa on vahvistettu ja kaikella vastustuksella jatkuvasti vahvistetaan. Me halutaan yhdistyksenä tehdä työtä sen puolesta, että vielä joskus tilanne olisi se, ettei täältä tarvitse muuttaa pois voidakseen turvallisin mielin olla oma itsensä. Tässä toivotaan apua erityisesti eteläpohjalaisilta kunnilta ja meidän liittolaisilta, että aktiivisesti otettaisiin niitä askeleita kohti lempeämpää lakeutta. Kouluttautukaa, tilatkaa vierailuja, puuttukaa kun kohtaatte vihaa ja tietämättömyyttä.

Ehkä jonain loppukevennyksenä:

Mua riemastutti tosi paljon tää eräässä uutisessa sateenkaariyhdistyksen ja priden rinnastaminen tanhukerhoon, kun jotenkin onkin tällä viikolla tuntunut, että tää sateenkaarevana oleminenhan on ku tanssia vaan! Mä kysyin meidän yhdistyksen Discordissa hyviä tanhuaiheisia sloganeita ja tässä niistä muutamia:

• Tulin, näin, ja tanhusin
• Pohjanmaalla on pitkät perinteet: sekä tanhulla että homoilulla
• Etelä-Pohjanmaalla on homon hyvä tanhuta
• ja sit tietysti tämän meidän tapahtumapaikan uudistettu nimi: Kulttuurikeskus Tanhu Paukku

Vitsii vaan, me ollaan huumorintajuista porukkaa, Kaitsullakin on huumorintajua. Mut esimerkiksi tää meidän hassuttelu Discordissa näyttää, et täällä on löytämässä toisensa todella mahtava eteläpohjalainen sateenkaariyhteisö. Elävä, upea jengi, uskomattoman lahjakkaita, hauskoja ja vahvoja ihmisiä.

Ehkä myös ulkomaailmalle, isoihin kaupunkeihin, viestiä, että me oikeesti ollaan täällä ympäri vuoden, me ollaan aina oltu täällä, ja me ollaan jatkossakin täällä. Etelä-Pohjanmaan tunkkaisista mielikuvista huolimatta. Ja me haluttaisiin vain elää ja olla rauhassa.

Kiitos kun ootte täällä, kiitos kun näätte meidät. Muistakaa meidät myös jatkossa. Koska me ei olla menossa minnekään.

Kiitos.